Fariseuksen ja publikaanin jäljillä

Päivi Sillanaukee on varsin tuore Tuomasmessussa kävijä.

-Tuomasmessun olen tiennyt 1990-luvulta lähtien mutta käynyt messussa vasta muutamia vuosia. Tuomasmessusta onkin tullut minulle tärkeä tilaisuus. Työskentelen julkisella sektorilla vaativissa tehtävissä mutta täällä saan olla aivan tavallisena seurakuntalaisena, Päivinä.

Päivi Sillanaukeen mielestä keskustelusaarnassa mukana oleminen oli oikein mukava kokemus.

-Tämä taitaa olla aika uudentyyppinen tapa saarnata, hieman erilainen tilanne kuin normaali jumalanpalveluksen saarna. Minulla oli hyvin nöyrä olo, vaikka olenkin paljon esiintynyt. Nyt tehtävänä oli avata päivän tekstejä yhdessä Timo Takalan kanssa, ennen messua kävimme tietysti jo niitä keskenämme läpi.

Päivän tekstissä käsiteltiin mm. Jeesuksen tunnettua vertausta fariseuksesta ja publikaanista. Fariseuksen tekopyhyydellä ei lopulta ollut siunausta, nöyrä ja väheksytty publikaani taas sai armon.

Sillanaukee löysi tästä vertauksesta merkityssisältöjä nykypäivään. Kirkon sisällä ja muuallakin yhteiskunnassa voi olla joko liiallista nöyryyttä tai sitten rajuakin kilpailua - jopa taistelua - siitä kenen mielipide viime kädessä voittaa.

-On todella tärkeää, että meillä on korvat muiden kuulemiseen. Myös erilaisia näkemyksiä pitää aidosti kuunnella ja kunnioittaa. Se on sitä oikeanlaista nöyryyttä. Voimme pohtia muun muassa sitä, millaisella kuulemisella johdamme yrityksiä ja julkista sektoria.

Sillanaukee haluaa nostaa nöyryyden vastapainona esille myös itsetunnon, nimenomaan terveen sellaisen.

-Se on hyvä asia, ihmisen tulee ottaa erilaiset lahjansa käyttöön. Tätä olen kasvattajana sanonut myös aikuisuutta lähestyville lapsilleni.

Messun jälkeen Päivi Sillanaukee sai kuulla saarnasta rohkaisevia kommentteja.

-Minulle sanottiin, että jotkut teksteihin liittyvät asiat voivat mennä paremminkin perille kun ne kuulee toisen seurakuntalaisen suusta.