Tuomasmessusta rakentui rikas kokonaisuus, jossa elää tuoreutunut kirkon vanha perinne raikkaalla vapaamuotoisella tavalla. Messun luonne oli alusta alkaen ekumeenissävyinen. Nimensä se sai opetuslapsi Tuomaan mukaan; haluttiin antaa tilaa kyselylle, etsinnälle ja kaikenlaiselle erilaisuudelle sekä huomioida erityisesti heidät, jotka eivät olleet löytäneet paikkaansa kirkon jumalanpalveluselämässä.
--------
Suuri merkitys Tuomasmessun suosiossa oli uudenlaisella jumalanpalvelusmusiikilla. Uruilla säestetyt virret korvautuivat eri instrumenteista kootun bändin säestämillä uusilla hengellisillä lauluilla. Tarvittiin myös lauluryhmä toimimaan esilaulajana seurakunnan yhteislaululle. Laulukirjaksi helsinkiläiset kustansivat uudet laulukirjat: Tuomaslauluja ja Messulauluja, joiden rungon muodostavat Anna-Mari Kaskisen, Pekka Simojoen, Petri Laaksosen ja Jaakko Löytyn mukaansa tempaavat sanoitukset ja sävelmät. Tehdyissä tutkimuksissa juuri musiikki on ollut kävijöille merkittävintä messun antia.
Toinen suuri muutos oli vapaaehtoisten maallikoiden mukaan tulo jumalanpalvelusta toteuttamaan. Tuomasmessusta muodostuikin lukuisten vaihtuvien ihmisten toteuttama monipuolinen ja kokonaisvaltainen ehtoollisjuhla. Saarnan lisäksi on henkilökohtaisempia puheenvuoroja. Rukousalttarit ja kulkueet sisältävät eri aisteihin vetoavia elementtejä. Omakohtaiselle rukouselämälle ja sielunhoidolle annetaan runsaasti aikaa.
Kaikki tämä monimuotoisuus sekä lisäksi vielä suuren joukon ehtoollisenvietto tarjoavat kymmenille vapaaehtoisille osallisuutta kirkon elämään aivan sen ydinalueella.
------
Tuomasmessu saavutti heti suuren suosion. Aika oli monella tapaa kypsä kaiken kansan ehtoollisjuhlan aloittamiseen. Kun Tampereella 1.4.1990 vietettiin ensimmäistä Tuomasmessua, Aleksanterin kirkko täyttyi ääriään myöten. Messuja alettiin viettää heti noin kerran kuukaudessa. Vapaaehtoisia vastuunkantajia etsittiin, ja heitä löytyikin, sekä pappeja että maallikoita. Suuren innostuksen vallassa messuja on järjestetty siitä lähtien 10-17 kertaa vuodessa.
Tuomasmessu levisi nopeasti eri puolelle Suomea ja myös muualle maailmaan. Eri paikkakunnilla messu on saanut omaa ilmettä toteuttajiensa mukaan. Myös suhde paikalliseen seurakuntaan on erilainen. Helsingissä Tuomasmessu on oma yhdistys; useimmilla paikkakunnilla se sisältyy jonkun seurakunnan papin toimenkuvaan.
Tampereella Tuomasmessu on seurakuntien yhteistä toimintaa, mutta siitä huolehtii vapaaehtoisten joukko erillään seurakunnan muusta organisaatiosta.
Tampereella olemme olleet erityisen innostuneita rukousalttareista. Ne tarjoavat visuaalisia virikkeitä ja toiminnallisia mahdollisuuksia messun rukouselämään. Sen lisäksi olemme huomanneet, kuinka hengellisesti antoisaa on rukousalttareiden yksilöllinen rakentaminen. Se on harvinainen mahdollisuus luovaan toimintaan kirkkotilassa.
Toinen alue, josta määrätietoisesti olemme halunneet pitää kiinni, on uusien ihmisten löytäminen messutehtäviin ja messun yhteinen valmistelu pitkänä prosessina. Se on mielestämme seurakuntaelämää parhaimmillaan.