Isä, minua väsyttää

Minä tahtoisin Isä jo kotiin. Rakkauden kaipuu tiivistyy näinä päivinä, kun kesän lämpö on kaukana takana ja jouluun on vielä monta pimenevää päivää. Marraskuu ja loppua kohti kulkeva kirkkovuosi kutsuvat hidastamaan ja pysähtymään. Nyt on hyvä miettiä elämän olennaisimpia kysymyksiä: Mitä kuuluu näinä päivinä minulle, lähimmäiselle ja Jumalalle? Näiden kysymysten äärellä on hyvä levätä armon ja armollisuuden varassa. Ikuinen rakkaus kantaa. Sinun uskosi kelpaa, sinun toivosi kantaa ja rakkautesi riittää. Näin sanoo Herra, jolta saamme kaiken.

Alttarirakentajat pohtivat Evankeliumitekstiä Matt 25:1-13 kokoontumisessaan. 

Viisaat neitsyet nukkuivat. Meidän on lupa levätä, nukkua, ladata akkuja, tämä on tärkeä muistaa. Lepopäivään on varattava aikaa.  On oikeaa valvomista, että osaa varautua pitkäänkin odottamiseen. 
Viisaat neitsyet olivat tylyjä, kun eivät antaneet omaa öljyään. Onko viesti se, että ihmisen mahdollisuudella auttaa on rajansa?

Vanhan testamentin teksti on Psalmien kirjasta, Psalmi 94:8-15. Tämäkin teksti toistaa sanaa tyhmä.  Pyhäkoulun näkökulmasta mietimme, että onko olemassa muuta korvaavaa sanaa ja totesimme, että ehkä ymmärtämätön, tietämätön tai jotakin muuta olisi lapsille kuvaavampaa ja sopivampaa, kuin sana tyhmä. Opetammehan lapsillemme, että toisia ei saa sanoa tyhmäksi. Pohdimme muutoinkin sitä, miten Raamatun kertomukset jäävät nykyihmiselle kovin vieraiksi, kun vertaukset  ovat niin kovin kaukana elämästämme. Evankeliumitekstissä olisi varmasti helpompaa ymmärtää akkujen lataaaminen tai vara-akut, kuin lamppuöljy. 

Mitä nämä tekstit saavat sinut pohtimaan?

Tässä messun liturgin Heidi Pitkäsen ajatuksia messunteemasta: "Ajoin marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna Kuopiosta kohti Tamperetta. Kello oli vähän yli 12 päivällä, ja autossani syttyivät automaattisesti ajovalot, koska oli niin hämärää. Ajattelin vähän itsekseni naureskellen, että ei voi olla ihan viisasta asua tällaisessa maassa, jossa päivän kirkkain hetkikin on näin harmaa. Juha Tapio lauloi samaan aikaan radiossa, että "valosta on aavistus ja lupaus aamunkoin". Naurahdin ääneen.

Syksyn hämärissä, seesteisissäkin päivissä minulle tuo aavistuksen valosta odotus. En ole ihan varma, mitä tuo odotus on, mutta se tuo turvaa. Se auttaa luottamaan siihen, että tämä hämäräkin tuo mukanaan jotain hyvää. Se auttaa näkemään, että vaikka välillä mieli on yhtä harmaa kuin ulkona ilma, niin sillä on mahdollisuus muuttua. 

Odotan ensi viikon Tuomasmessua kovasti. Jos joskus erityisesti, niin juuri syyspyhinä kirkossa on juuri sellainen tunnelma, joka luo toivon. Toivon ja todellisuuden valosta, yhteydestä ja Pyhästä. Sitä on vaikea kuvailla, mutta se on todellista. Rohkaisenkin sinua - tule katsomaan, koetko samalla tavalla. "

Messun liturgina on Heidi Pitkänen, saarnaajana on Jussi Laine ja messun esirukousjohtajana on Aira Virtala. Messun kokoaja on Anne Karhola ja palveluryhmän kokoajana Paula-Maria Lehtipuu. Musiikista vastaa Tuomasorkesteri, Timo Saarisen johdolla ja Tuomaskuoro Elina Orjatsalon johdolla.

Messussa lauletaan seuraavat laulut:

• Elämä on nyt
• Isä, jää meitä rakastamaan
• Kahden maan kansalainen (Jaakko Löytty)
• Kirkossa ("Tuli kirkkoon mies ja lapsi...")
• Kuljeta ja johda
• Kun joku on lähellä Jeesusta
• Luona toisen ihmisen
• Minä tulin sinua varten
• Palmumatolla
• Pidä minusta kiinni
• Saviruukku
• Sinua siunata tahdon
• Varjoista maan
• Väsyneet maan
• Yksi nimi ylitse muiden

Palaa otsikoihin