Messuterveisiä
Kaikkien kansojen Kuningas
Adventin Tuomasmessun teema on ”Kaikkien kansojen Kuningas”. Jos sen sanoma pitäisi kiteyttää yhteen lauseeseen, se olisi: ”Odotamme Jeesusta, joka on jo läsnä”. Näin totesi musiikista vastaava Timo Saarinen, kun kysyin, mitä hänelle tulee juuri tästä messusta ja sen musiikista mieleen. Hänestä musiikissa välittyy messun sävy, joka on juhlava, täynnä toivoa ja odotusta. Musiikissa kulkee myös rinnakkain monta teemaa: ylistys ja ilo, Jeesuksen kuninkuus ja Vapahtajan odottaminen, lähestyvä maamme Itsenäisyyspäivä sekä se, että Jumalan voimme kukin kohdata sillä kielellä, joka on juuri minun sydämeni kieli. Mukana messussa on niin vanhoja tuttuja kuin uusiakin lauluja.
Minulla on ollut ilo jo monetta kertaa koota messua rakkaan ystäväni Sari Papusen kanssa. Sarin apuna oleminen messun suunnittelussa on etuoikeus ja yhteistyömme sekä monet pienet valinnat, kuten monien kielten käyttäminen, ovat sujuneet harvinaisen mutkattomasti. Välillä on tuntunut jopa siltä, että ikään kuin lukisimme toistemme ajatuksia. Suunnittelukielemme kahden ollessamme on – yllätys, yllätys – ruotsi. Ai miksi? Se olisi oma tarinansa, tarina siitä, kuinka Jumala johdattaa ihmisiä yhteen ja antaa rukousvastauksia, tietäen tarpeemme ja toiveemme itseämmekin paremmin. Ystävyys on suuri siunaus ja arvokas Jumalan lahja.
Sarista parasta adventtimessussa on yhteinen juhlan tuntu ja valmistautuminen joulun odotukseen. Hoosiannan sävelet saavat aina kulkemaan kylmät väreet ja se tunne on hieno jakaa seurakunnan kanssa. Erityisesti Sari iloitsee tämän messun monikielisyydestä, se oli meidän molempien kokoajien toive, sillä Jeesus on todellakin meitä ihan jokaista varten. Toivoisimme myös messun poikivan runsaasti ruokalahjoituksia ja sitä kautta joulumieltä apua tarvitseville – yllättäen joulumielen saa lahjaksi myös lahjoituksen antaja. Tehdään hyvää yhdessä ja kannetaan toisiamme sanoin, teon ja rukouksin – silloin Jeesus todellakin on jo keskellämme.
Adventtimesun saarnaaja Tiina Eskelinen kertoi saarnan olevan vasta jossain hänen takaraivonsa sopukoissa. Hän on erityisesti ajatellut niitä ihmisiä, jotka olivat paikalla, kun Jeesus aasilla ratsastaen saapui Jerusalemiin. Heitä, jotka levittivät vaatteita tielle, heiluttivat palmunlehviä ja huusivat ”Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!” Saarnaa miettiessään hän on koettanut kuvitella itseäni tuohon innostuneeseen joukkoon. Mikä oli tuonut heidät paikalle? Mikä olisi saanut minut tulemaan? Mitä olisin tuntenut, ajatellut? Ja mikä se on, mikä nykyään saa ihmiset liikkeelle suurin joukoin?
Liturgimme Kim Rantala kiteytti tuntemuksensa messusta näin: Edellinen sunnuntai on tuomiosunnuntai ja se sisältää paljon tummia värejä ja ehkä uhkakuviakin. Nyt adventtina viriää uusi toivo - Jeesus ilmaantuu pulaan joutuneiden rinnalle ja antaa uudelleen aloittamisen mahdollisuuden. Meitä ei ole unohdettu. Herra on läsnä ja ojentaa meille kätensä. ”Minulle adventin sanoma kertoo huolenpidosta”, liturgimme kiteyttää.
Adventin Tuomasmessua ajatellessani mieleen hiipii valo, joka näyttää suunnan pimeässä, johdattaa kohti joulun ilosanomaa. Me tarvitsemme valoa ja toivoa kaamoksen lohduttomaan pimeyteen. Minä saan olla mukana rakentamassa jotakin hyvää, luomassa ja levittämässä itsekin valoa. Tämä ajatus täyttää mieleni lämmöllä ja kiitollisuudella – minulla, ja meillä kaikilla, on jotakin hyvää, mitä odottaa.
Toivon meille kaikille siunattua messua, jonka siunaus ulottuu kirkon seinien ulkopuolelle ihmisten arkeenkin, mm. ruokalahjoitusten muodossa.
Catarina, messun toinen kokoaja