Messuterveisiä
Kristus nousi kuolleista. Totisesti nousi.
Kirkon ulkopuolella tyhjä risti, valkoinen kangas kuin käärinliina tai rauhan lippu, orjantappurakruunu kukkiin puhjenneena. Miten kauniiksi he olivat laittaneet kirkon meitä varten, minua varten.
Alkukulkueessa pienet pyhäkoululaiset värikkäitä huiveja
heiluttaen, aikuiset kukkia kantaen lauloivat ”Ylistys Jumalan soi halki
maailman. Jeesus nyt kuoleman voittanut on.”
Tuntui huikealta ajatella, miten totta on tuo ”halki maailman”; kaikkialla kristityt tänään ylistävät kuoleman voittajaa.
Ensi kertaa Tuomasmessussa ja koko Aleksanterin kirkossa ollut Noora Koski palveli kynttilävahtina ystävättärensä rakentamalla alttarilla. Noora kertoi hämmästyneensä ihmisten välittömyyttä. Moni ventovieras alkoi muitta mutkitta jutella hänelle. Toinen yllätys oli, että kaikki puheenvuorot olivat niin napakoita, että ne jaksoi ongelmitta kuunnella. Musiikista Noora piti kovasti ja sanoi tulevansa Tuomasmessuun vastakin.
Evankeliumitekstin lukivat koskettavasti Emily Hallfast ja
Pekka Haavisto - Jeesus ja Maria kohtasivat haudalla.
Pekka kertoo, että Jeesuksen rooliin astuminen sai aralle mielelle. Se tuntui ensin melkeinpä liian isolta tehtävältä. Liturgin kanssa keskusteleminen avasi tekstin uudella tavalla. Tämä lyhyt kohtaaminen haudalla on koko kristinuskon lähtöpiste, muutamaan sanaan on kätketty valtava askel maailmanhistoriassa. Se on Raamatun kaunein kohta.
"Oli hienoa päästä katsomaan läheltä, miten paljon väkeä messun tekemisessä on mukana. Sitten itse Tuomasmessu lähtien siitä, miten ennen messua kokoonnuttiin messun tekijöiden kanssa kirkon yläkertaan rukoilemaan, kuljettiin sitten messun alkaessa pääeteiseen ja saavuttiin keskikäytävää pitkin kohti alttaria oli herkistävä ja hengellinen kokemus.
Oli upeaa katsella etupenkissä istuen ehtoolliselle saapuvia. Heitä virtasi siihen lähelle yhä enemmän, kaikenlaisia ja -ikäisiä ihmisiä.
Tämä oli hieno kokemus. Hienompi kuin osasin odottaakaan. Tuomasmessu alkoi kiinnostaa aika lailla", Pekka Haavisto kertoo.
Katriina Hallikaisen saarna on kokonaisuudessaan luettavissa tämän sivun alareunassa olevasta linkistä. Tai ei aivan kokonaan, sillä saarnaan lisäsyvyyttä toivat kaksi Timo Saarisen nokkahuilusooloa: Marian – ja meidän kaikkien – suru ja kohta pulppuava ilo.
Kirsti Ahosen rakentama alttari on Pirkankadun puolella edessä.
”Kun minua pyydettiin tähän tehtävään, tiesin heti, mistä aloitan: Minulla on kuva, jossa on kolme naista ja enkeli tyhjän haudan äärellä. Kun rakensin alttaria, alttari rakensi minua”, Kirsti kuvaa prosessiaan. Alttari muuttui rukoukseksi ja julistukseksi: Valo voittaa pimeyden.
Kirstin ollessa tutustumassa Tuomas-tarpeistoon metallilangasta väännetty Kristus-hahmo putosi hyllyltä hänen syliinsä ja päätyi sitä tietä alttarille.
Teksteiksi Kirsti valitsi ”Niin loistat Kristus kuin aurinko meissä” (Taizé-laulusta) ja ”Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.”(Jes. 43:19).
Kirsti kertoo, että messussa ihmisten hartaus alttarin äärellä sekä rukouspyyntöjen valtava määrä oli hämmentävää ja koskettavaa.
”Alttarin rakentaminen kantaa pitkään, sekä ennen messua että sen jälkeen. Olen kiitollinen. ”
Lisää kuvia löytyy tästä linkistä (mene sivulla hieman alemmas)
Katriina Hallikaisen saarnan voit lukea tästä linkistä