Messuterveisiä
31.10.2021 17.00
Niin kuin mekin?
"Niin kuin mekin" on lokakuun viimeisen sunnuntain Tuomasmessun tunnus. Tämä on myös haaste, joka nousee kyseisen sunnuntain evankeliumitekstistä. Se näet puhuu anteeksiantamisesta. Matteuksen evankeliumin tekstissä sanotaan: "Jos siis annatte ihmisille anteeksi heidän pahat tekonsa, antaa taivaallinen Isännekin anteeksi teille. Mutta jos ette anna ihmisille anteeksi, ei taivaallinen Isännekään anna anteeksi teidän pahoja tekojanne." (Matt. 6:14-15, UT 2020)
Messussa saarnaava tuomiorovasti Olli Hallikainen toteaa evankeliumitekstiin syventyessään, että jos anteeksipyytäminen on vaikeaa, niin anteeksi antaminen on joskus vielä vaikeampaa. Hän myös muistuttaa, että Isä meidän- rukouksessa me nimenomaan sitoudumme antamaan anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.- Tämä taitaa olla elämänikäisen oppimisen paikka. Tänä pyhänä Jeesus haastaa meitä tälle opintomatkalle, Hallikainen sanoo.
Esirukousjohtajana toimiva Hilkka Kestilä toteaa anteeksi antamisen olevan vaikeaa omin voimin, jopa mahdotonta ilman Jeesuksen antamaa rakkautta.
Hänen mielestä Isä meidän- rukouksen kohta voisi kuulua: "Anna meidän syntimme anteeksi, jotta voimme antaa anteeksi niille, jotka ovat meistä vastaan rikkoneet."
- Anteeksi-sanalla on suuri, syvällinen koko elämän kattava siunaus, sanoo Jarmo Ojanperä, joka johtaa tämän kertaisessa messussa avustavaa Viestiveljien kuoroa.
Hän myös toteaa, että Vapahtajamme pyyntö anteeksiantoon on monin verroin suurempi kuin "sorry" tai "olen pahoillani". Näissä sanoissa kun hänestä ei ole todellista uskottavuuden kaikua. Kuoronjohtaja korostaa anteeksi-sanan olevan niin suuren, että sana jää meiltä vajaaksi.
- Pyritään vaan yhdessä Herramme kanssa vaeltamaan askel kerrallaan oppien käytännössä tämän sanan merkitys, hän kannustaa.
Hänestä sellaisen ihmisen, joka ei itse ole antanut toisille anteeksi, on vaikea puhua anteeksiannosta. Messu päättyy lauluun "Annetaan anteeksi".
- Sen sanat eivät ole turhat, sillä jokaisella meillä on edelleen tässä paljon opittavaa ja myös murtumista, jotta huulemme pystyisivät sen sanomaan, Jarmo Ojanperä toteaa.