Kohottakaa huuto Korkeimmalle!

Alttarille – Jumalan syliin - mahtui kaikki: syksyn sato, ristin juurelle jätetyt taakat, ylistystä hulmuavat harsot, maahan vaipunut synnintunnustaja. Näky oli kuin kutsu: tulkaa minun tyköni! Kaikki.

Ilojuhla alkoi kirkon ulkopuolelta, kun saimme nousta Isämme huoneeseen auringonkukkakujaa pitkin. Ilo, ylistys ja vapaus olivat kaikessa ja ne tarttuivat kaikkiin.

Sari Papusen koskettavat, omakohtaiset avaussanat johtivat suoraan syvälle messun teemaan: ”Jeesus, parantajamme”.

Sari kertoo, että tehtävään kutsuminen, messun syntyminen ja lopulta kukkaan puhjennut toteutus ovat kaikki olleet suurta rukousvastausta. Jumala johdatti messun valmistumista askel askelelta kohti huimaa, taivaita hipovaa iloa. Siitä jäi suuri, suuri kiitollisuus, jollaiselle ei ole sanoja

Tanssiryhmän vetäjä Heta Kojo on alkanut tanssia Jumalalle ensin itsekseen kotona. Hän on joutunut itse kokemaan, että kun keho jää uskon ulkopuolelle, muut voimat ottavat sen käyttöönsä. Elettyään parantumistarinan todeksi Heta on saanut oppia, että Jumala puhuu suoraan kehoon. Silloin järki ei ehdi padota viestiä.  ”Ylistystanssi on minun paikkani”, Heta sanoo.

Hetan kanssa iloaan tanssien jakoivat
Milja Alanko ja Ella-Maria Kortelahti.

Synnintunnustusjakso oli koskettava. Liturgi Kim Rantala istui alttarin edessä synnintunnustusta lausuen, kun neljä eri ikäistä kirkkovierasta kävi jättämässä taakkansa ristin juurelle. Heistä ensimmäisenä pieni tyttö ja viimeisenä vanhempi herra; näiden kahden sekä olemus että reppu jäivät  erityisesti mieleen. 

Sinä annat meille ruokamme ajallaan. Kiitollisuus tästä loisti usealta alttarilta.

Lisää kuvia löytyy tästä linkistä (mene sivulla hieman alemmas)

Palaa otsikoihin