Messuterveisiä

Rohkeampaan saarnatyyliin


kannusti pappejakin tammikuun Tuomasmessussa hyvin luontevasti saarnannut Matti Mäkinen. Matilda Löytty oli taas rakentanut rukousalttarin, joka muistutti häntä vanhasta kotimaastaan Namibiasta.

Kansan Raamattuseuran (KRS) työntekijöitä ja vapaaehtoisia oli runsaasti mukana tämän messun valmistelussa. Yksi heistä oli Matti Mäkinen. Mies soitti bändissä ja sen lisäksi saarnasi. Mäkisen luontevan vapaa saarnatyyli ilahdutti monia messuvieraita.

-Oli tietysti messun jälkeen mukava kuulla tuollaista palautetta. Olen tehnyt pitkään työtä nuorten ja nuorten aikuisten kanssa ja esiintymistyyli tulee varmaankin sieltä. Pyrin pois saarnapöntöstä ja käytän usein mielelläni apuvälineitäkin, kuten heijastettuja kuvia.

Matti Mäkisen mukaan hyvältä saarnaajalta vaaditaan paljolti samoja asioita kuin hyvältä puhujalta.

-Pidän puheen tai saarnan harjoittelua etukäteen todella tärkeänä. Ainahan kun menee yleisön eteen, niin tulisi valmistautua huolellisesti.

Mäkinen kaipaisi pappiskoulutukseenkin lisää esiintymiskoulutusta.

-Olisi hyvä jos saarnaajalla tai puhujalla olisi rohkeutta poiketa niistä opituista, tutuista kaavoista. Kuulijoille pitää puhua inhimillisesti, jotta heihin saadaan aidosti kontakti. Toki esiintyminen pitää tehdä aina omalla persoonalla ja tyylillä.

Mäkisen mukaan kirkkomme saarnoissakin kiinnitetään valtaosa huomiosta tekstin sisältöön.

-Tunnetusti esiintymisessä on kuitenkin kyse paljosta muustakin. Äänenpainot, eleet ja ilmeet ovat sitä sanatonta viestintää, jolla on todella iso merkitys. 

Mäkisen mukaan kirjoitetulle tekstille on paikkansa mutta yleisön edessä olisi toimittava toisella tavalla. Suoraan paperista pidetty puhe ei ole hyvä puhe.

-Asia tulisi ilmaista yksinkertaisesti. Jo puheen kärjen tulee olla terävä ja niin sanottuja retorisia kikkojakin voi käyttää.

Palaa otsikoihin

Paljoa ei osaa arvostaa

Tuomasmessun rukousalttareista jokainen on yksilö. Myös äkkiseltään hyvin yksinkertainen, "nopeasti vilkaistu" alttari voi tarkemmin tutkiessa osoittautua aarreaitaksi. 

Sellainen oli myös 19.1. messussa Matilda Löytyn alttari. Sillä oli tarkkaan katsellessa nähtävissä mm. Namibiasta tuotua hiekkaa sekä samasta maasta tuodusta puusta tehty risti.

-Olen lähetyslapsi eli asunut vanhempieni kanssa Namibiassa vuodet 1998-2007. Siitä maasta kaipaan mm. jumalanpalveluselämän yhteisöllisyyttä. Kirkot olivat oikeastaan aina täynnä. Namibiassa mennään kirkon tilaisuuksiin myös eri-ikäiset yhdessä, Suomessa tilaisuudet ovat enemmän ikäryhmittäin jaoteltuja.



TAMK:issa kuvataidetta opiskeva Matilda rakensi rukousalttarinsa tietoisesti hyvin pelkistetyksi, tavallaan "still-kuvaksi". Se oli kannanotto.

-Jos jotakin on paljon, niin sitä ei arvosta. Tämänkin Tuomasmessun yhtenä teemana on vesi ja sitä ei esimerkiksi Afrikassa ole aina tarpeeksi. Sitä siis arvostetaan siellä.


Lisää kuvia löytyy tästä linkistä (mene sivulla hieman alemmas)

Matti Mäkisen saarna avautuu mp3-äänitiedostona tästä linkistä


Palaa otsikoihin