Messuterveisiä
Tampere on kirkkojen kaupunki
Tämä selvisi Elina Karttusen kokoamalta rukousalttarilta. Hän kierteli läpi 16 kirkkoa löytäen koskettavia ja kauniita yksityiskohtia. Kaisa Raittila taas kävi saarnassaan läpi mm. Jeesuksen jäähyväisrukousta.
Tälläkin kertaa Aleksanterin kirkkoon oli rakennettu kauniita ja puhuttelevia rukousalttareita.
Elina Karttusen alttarilla oli esillä komeita valokuvia useista Tampereen kirkoista.
-Minua pyydettiin rakentamaan tätä alttaria pääsiäisen tienoilla. Olimme mieheni kanssa niinä aikoina kirkossa ja siellä heräsi ajatus että valokuvaan Tampereen eri kirkkoja ja siitä syntyy osa rukousalttaria, hän sanoo.
Rukousalttarin idea alkoi kehittyä myös monien raamatunkohtien myötä, esim. Joh 7:1-11, Gal 3:29 sekä Ef. 2:19.
-Halusin alttarilla tuoda esille keskinäistä yhteyttämme, että se auttaisi meitä ymmärtämään toisiamme. "Jotta he olisivat yhtä" on minusta tärkeä lause.
Seuraavina aikoina Elina sitten kierteli ahkerasti Tampereen eri kirkkoja kameran kanssa.
-Soitin etukäteen vahtimestareille ja suntioille kysellen mihin aikaan kirkot ovat auki ja voiko tulla kuvaamaan. Kirkkojen henkilökunnasta oli suuri apu monessa kuvaustilanteessa. He sytyttelivät kynttilöitä alttareille ja auttoivat muullakin tavalla.
Elina Karttunen iloitsee siitä että kuvausprojektin aikana pääsi tutustumaan niin moniin Tampereen kirkkoihin.
-Toimin seurakuntien luottamustehtävissä, ja monessa kirkossa olen toki käynytkin. Mutta esimerkiksi Lielehden kirkossa taisin vierailla nyt ensimmäistä kertaa, eikä Tesomankaan kirkko kovin tuttu ollut.
Elina tunnustautuu visuaaliseksi ihmiseksi, joka saa suurta iloa kirkkojenkin kauneudesta. Hienoja yksityiskohtia niissä todella riittää.
-Minusta on hyvä asia että myös Tuomasmessua valokuvataan. Kuvista on sitten jälkikäteen iloa niillekin jotka eivät messuun pääse.
Elina Karttusesta valokuvat voivat myös kutsua Tuomasmessuun sellaisia, jotka siitä eivät oikein tiedäkään.
-Valokuvat voivat olla kuin kuvallista evankeliumia. Voi olla niinkin että kuvat jäävät jäljelle, jos sanat joskus loppuvat, Elina miettii.
Vaarojen karikko vai Jumalan maailma?
Raittila haastoi saarnansa alussa rohkeasti päivän tekstissä olleen Jeesuksen jäähyväisrukouksen:
Jos joskus tapaan tämän Jeesuksen, joka tässä evankeliumissa piirtää tiukan rajan maailman ja Jumalan valittujen välille, aion vetää hänet tästä jäähyväisrukouksesta tilille. Puhuuko tässä avarasta sydämestään tunnettu Jumala vai kuolemaansa kohti vääjäämättä kulkeva ja kohtalonsa katkeroittama ihminen?
Jos joskus tapaan tämän Jeesuksen, joka tässä evankeliumissa piirtää tiukan rajan maailman ja Jumalan valittujen välille, aion vetää hänet tästä jäähyväisrukouksesta tilille. Puhuuko tässä avarasta sydämestään tunnettu Jumala vai kuolemaansa kohti vääjäämättä kulkeva ja kohtalonsa katkeroittama ihminen?
Näyttää siltä, että Jeesus on ahdingossa. Hän on juuri varoittanut oppilaitaan kovista ajoista, jotka tulevat seuraamaan hänen kuolemaansa. ”Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle”, Jeesus on sanonut hetkeä aikaisemmin.
Mutta olen pettynyt. Jeesus osoittautuu tässä evankeliumitekstissä tuttujen viholliskuvien ja kristillisen elämänkielteisyyden äidiksi. Pitääkö maailman toden totta olla vaarojen karikko, jossa kuljen pälyillen ja varuillani? Vai onko se Jumalan maailma, jossa voin vapaasti vetää joka hengenvedolla sisääni kaikkea elämän täyteläisyyttä?
Lisää kuvia löytyy tästä linkistä (mene sivulla hieman alemmas)
Kaisa Raittilan koko saarnan voit lukea tästä linkistä
Kaisa Raittilan koko saarnan voit lukea tästä linkistä